Isäni serkun, Gaetan-sedän talo Gersissä, lounais-Ranskassa on ranskalaisen maalaiskartanon ruumiillistuma. Talo on kaikkea sitä, mistä kirjani kertoo. Keittiö, talon sydän. Tunnelmaa ja perinteitä huokuva talo. Isoja perhepäivällisiä keittiön lämmössä ja lounaita puutarhassa. Oma yrttitarha ja kanala. Tämä osa Ranskaa jää usein turistina näkemättä, ellei harrasta viinimatkailua. Maatilat ja linnat ovat usein syvällä maaseudulla. Merenranta ja Pariisi ovat ihan eri asia.
Gaetan ja Anne keräävät mielellään ympärilleen sukulaisia ja ystäviä, koska tilaa talosta ei puutu. Kesäisin talo onkin aina täynnä. Talossa on paljolti sama tunnelma ja ympäristö kuin isäni talossa, myllyssä, vaikka maantieteellisesti sijaitsevatkin etäällä toisistaan. Koska isän myllyä ei enää ole, olen muodostanut tähän taloon voimakkaan tunnesiteen. Nyt isäni ja setäni lähdettyä pois, minunkin perheeni kuuluu tänne.
Viime kesänä ajoin lasten kanssa Gaetanin ja Annen luo isän luota. Siitä tuli yli 800 km ja 10 h matka. En ole koskaan ajanut niin pitkään. Viivyimme vain yön, mutta meistä pidettiin sitäkin parempaa huolta.
Voisin valokuvata talon keittiötä loputtomiin. Tällä kertaa ajatuksena oli ottaa kuvia kirjaani varten.
Kirjaan saakka kuvat eivät yltäneet, mutta nyt voin jakaa teille talon uniikkia tunnelmaa täällä blogissani. Sillä tästä on kyse, kun puhutaan rustiikkisesta ranskalaisesta keittiöstä ja ruoasta. Tämä tumma, täyteläinen, runsas ja täynnä tuoksuja oleva ympäristö on se, josta ranskalaisen keittiön maut syntyvät. Tämän takia ruoka on niin hyvää ja aitoa, kikkailematonta. Haistatko? Maistatko?
Omien kanojen munia
Oman puutarhan omenat
Yrtit kuivumassa
Puutarhan antimia mukaan.
Aamupalaksi kaakaota
Täysikuulla on tapana täyttää kulho vedellä ja laittaa se yöksi kuun valoon. Aamulla juodaan ensimmäisenä kuun puhdistamaa vettä, joka poistaa kaikki huolet ja surut.
Aina jos sää sallii, syödään lounas pihalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti